Filosofian tohtori, valtio-opin dosentti, tulevaisuudentutkimuksen dosentti Auli Keskinen

Turvallinen Suomi?

Yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja ovat valtion johtaminen, kansainvälinen toiminta, valtakunnan sotilaallinen puolustaminen, sisäisen turvallisuuden ylläpitäminen, talouden ja infrastruktuurin toiminta, väestön toimeentuloturva ja toimintakyky sekä henkinen kriisinkestävyys. (www.yett.fi). Mikä on kansalaisen tuleva rooli näiden toteuttamisessa?

Viimevuosiin asti on uskottu, että erilaiset valtiolliset instituutiot ylläpitävät näitä. Kuitenkin terrorismin nousun myötä on tullut yhä selvemmäksi, että ihmisten henkilökohtaiset turvallisuustarpeet vaativat yksilöiden yhteistyötä yli instituutioiden ja valtioiden rajojen. Koska turvallisuuteen vaikuttaminen on kovin monimutkaista on selvä, että tarvitaan uutta ajattelua välineiden ja toimintojen tuottamisessa. Välineistä parhaimmat ovat tieto- ja viestintäteknologian mahdollistama tiedon saatavuus ja käyttö sekä verkottuminen.

Internetin uutta tasoa on kuulutettu jo jonkin aikaa Web 2.0 määrittelyllä. Siinä pyritään lisäämään tiedon sisällön käsittelyä verkossa, eli ns semanttisella verkkomallilla. Mika Pantzar on vastaavasti aloittanut Kuluttaja 2.0 määrittelyn - millainen on moderni vertaisverkkojen avulla tietämystään ja vuorovaikutustaan käyttävä kuluttaja. Nyt tarvitsemme varmasti vastaavan käsitteen Kansalainen 2.0, joka sisältäisi ajattelun, että kansalaisen osaamis- ja vaikutustason nostaminen juuri vertaisverkkojen avulla on aivan oleellista yhteiskunnan kehitykselle ja turvallisuudelle. Kansalaisten turvallisuustietämystä on nostettava - tämä on mahdollista viestintävälineiden laajan käytön avulla. Nykykansalainen on globaali toimija, ja vuonna 2017 yhä enemmän viestintävälineiden ja viestintämahdollisuuksien jatkuvasti lisääntyessä. Nykykansalaisuus pitää siis sisällään individualismin megatrendin mukaisen ymmärryksen, että jokainen ihminen voi vaikuttaa verkottumalla, mutta että myös jokaisen turvallisuus on kiinni yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta. Kansalainen ei voi jättää omaa turvallisuuttaan vain instituutioiden haltuun; tämä on nyt selvinnyt aika monelle 9/11 tapahtumien jälkeen.

Kuten Maija Viherä on tutkinut, kansalaisten tietopohja laajentuu, tiedon saanti ja käyttö noudattaa yhä enemmän MAS-indeksin mukaista määrittelyä: Motivation, Access, Skills, eli universaali tiedon tuottamisen ja saannin tahto ja kyky. Nämä ovat uuden kansalaisen oleellisia taitoja, jotta hän voi vaikuttaa myös moniin eri inhimillisten turvallisuusalueiden aiheisiin, joita ovat YK:n Human Development Reportin (1994) mukaan talousturvallisuus, elintarviketurvallisuus, terveysturvallisuus, ympäristöturvallisuus, henkilökohtainen turvallisuus, yhteisöturvallisuus ja poliittinen turvallisuus. Nämä vertautuvat hyvin YETT ajattelun mukaisiin yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin. Verkottumisen ja verkkojen toimivuuden tärkeyden oivaltaa myös siitä, miten nämä turvallisuusalueet toimivat erilaisissa verkoissa, joihin pätevät samanlaiset verkkoja koskevat toimintamallit. Yhteiskunnan infrastruktuuriverkoista huolehtiminen nousee tulevan vuosikymmenen tärkeimmäksi globaalia vuorovaikutusta vaativaksi tehtäväksi (kts. esim OECD Foresight Programme 2030: Infrastructures to 2030).

Turvallisuuden takaaminen yhteisöjen ja yksilöiden yhteistyössä on todella haastavaa, eikä tilanne yhtään helpota vuonna 2017. On oireellista, että maailman kolme suurinta teollisuudenalaa ovat 1) sota, 2) energia ja 3) järjestäytynyt rikollisuus. Jerome Glenn  Millennium-projektista kirjoittaa (kts. viite), että "Järjestäytynyt rikollisuus on niin suurta, että sillä on valta ostaa ja myydä hallitusten päätöksiä. Järjestäytynyt rikollisuus on globaali valta ylitse muiden. Se pystyy vastaamaan olosuhteiden muutoksiin ja käyttämään taloudellisia resursseja, joiden käyttöönottoon sen ei ensin tarvitse hankkia kansalaisten tukea. On siis myös järkeenkäypää olettaa, että järjestäytynyt rikollisuus kasvaa omalla laillaan – ”business as unusual”. Turvallisuusriskit eivät enää niinkään ole toisten kansallisvaltioiden muodostamia vaan liittyvät nyt terroristiverkostoihin, järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja yksittäisiin kiihkoilijoihin. "

Inhimilliset tragediat lisääntyvät. Glenn huomauttaa, että "Kun pohjaveden pinta laskee kaikilla mantereilla ja 40 % ihmiskunnasta on riippuvainen vesivaroista, joita kontrolloi muutama harva maa, konfliktit ja muuttoliikkeet vaikuttavat väistämättömiltä. Ihmiskunnan köyhimmän miljardin tulevaisuudennäkymät tuskin kehittyvät riittävän nopeasti estämään väestön muuttoa vauraammille alueille". Ihmismassojen laaja liikkehdintä on siis edessä jo pelkästään ilmastonmuutoksen aiheuttamien katastrofien vuoksi, joiden takia monet maa-alueet muuttuvat asumis- ja elinkelvottomiksi. On selvä, että muuttoliike kohdistuu aikanaan myös tänne pohjoiseen. Miten Suomi asiaan varustautuu on minusta kaikkien suomalaisten asia, ei vain valtiovallan.

Turvallisuuden tunteet ja tarpeet vaihtelevat yhä enemmän, sirpaloituvat ja yksilöistyvät. Instituutiot eivät pysty turvaamaan kaikkea, koska ne toimivat ns. "bulkki"turvallisuuden tuottajina, joten monet turvallisuusverkot syntyvät vertaisverkoista, jotka toimivat globaalin viestinnän välineiden avulla. Yhteiskunnalle elintärkein verkkojen turvallisuudesta joutuvat vastaamaan sekä instituutiot että yksilöt. Turvallisuuden tuottaminen on 2017 jälleen kaikkien kansalaisten asia, ei yksin yksilöiden mutta ei yksin armeijan tai poliisinkaan.


Viite: Jerome Glenn: Demokratian tulevia uhkia, teoksessa Mika Mannermaa, Jim Dator, Paula Tiihonen (toim.): Demokratia ja tulevaisuudet, Tulevaisuusvaliokunta, Eduskunta, 2007.